Uutta virtaa mummouteen

Istahdin viime syksynä sattumalta samaan pöytään kahden nuoren miehen kanssa. Pian olimme heittäytyneet huumorin höystämään keskusteluun iättömällä aaltopituudella. Olin saanut ilon tutustua Mikko Haapalaiseen ja Joni Tammisaloon. Kun Mikko ja Joni alkoivat puhua vanhuskuvan muuttamisen tarpeellisuudesta, tiesin että olemme yhteisellä asialla. – Kolmas ikä, siitä me haluamme puhua, sanoi Joni. Niin minäkin.

Paljastui, että nämä kaksi kaveria olivat Mummodisko-konseptin perustajat ja tapahtumien vetäjät. Koulutukseltaan he ovat geronomeja eli vanhustyön asiantuntijoita, jotka ammattitaidollaan edistävät vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. 

Olin mielissäni – ehkä vähän yllättynytkin – että vanhustyö vetää puoleensa nuoria miehiä. Huomasin onneksi ajoissa oman ikä- ja sukupuolisyrjivän ajatteluni. Sain pikaisesti pyyhkäistyksi pölyt omista asenteistani ja kahvin kera nielaistuksi kielellä pyörivän kysymyksen: What?!

– Mummous ei ole meille kohderyhmän määrittely, se on asenne, sanovat Haapalainen ja Tammisalo. Se on hyvin sanottu. Mummo-sana tarvitsee tuuletusta. Mummot rules!

Mikko ja Joni

Mikko ja Joni kertoivat geronomian opintoihin kuuluvan työharjoittelun aikana huomanneensa, että virikkeitä ja virkistystä järjestetään ikäihmisille helposti vain yhdenkoon periaatteella: hartaita säveliä ja lauantain toivottuna kenties Olavi Virtaa. 

Vanhustyön oppia saaneina ammattilaisina Mikko ja Joni tajusivat, että kyseessä on useamman sukupolven ja yksilöllisten elämäntarinoiden kirjo, ei sairausdiagnooseilla vaivattu yhtenäinen vanhojen haamujen joukko.

Monelta on jäänyt huomaamatta, kolmanteen ikään ehtineet ovat koulutettuja, kielitaitoisia ja maailmaa nähneitä, vaikka heillä olisikin perussairauksia tai tekoniveliä. Heidät tuupataan väkisin pari-kolme vuosikymmentä iäkkäämmiksi. Joillakin 60-70-vuotiailla on elämänpiirissään omat 90-100-vuotiaat vanhempansa. Edelliset elävät myöhempää keski-ikäänsä, jälkimmäiset vanhuuttaan. Pitkä ikä on suuri saavutus, jota ovat edesauttaneet monet lääketieteelliset ja yhteiskunnalliset edistysaskelet.

– Mummous ei ole meille kohderyhmän määrittely, se on asenne, sanovat Haapalainen ja Tammisalo. Se on hyvin sanottu. Mummo-sana tarvitsee tuuletusta. Mummot rules!

Mummodisko-tapahtumat ovat saavuttaneet valtaisaa suosiota eri puolilla Suomea. Ne ovat avoimia kaikenikäisille ja mahdollistavat ylisukupolvisen ilonpidon. Tilaisuuksissa on nähty nuoria juhlimassa omien isovanhempiensa kanssa. Elämänmittaisen keikkapaikan, Tavastian, mummodiskot vetävät suuren yleisön ja saavat invataksien jonot ajamaan samaan osoitteeseen.

Share on facebook
Share on twitter
Share on facebook
Share on twitter

Hartaat hetket ja bailaaminen vuorottelevat tilanteen mukaan kaikenikäisten ihmisten elämässä. Juhliminen ei ole pelkästään nuorten harrastus, eivätkä vakavat elämäntapahtumat kohtaa pelkästään vanhoja. Ikä tai rajoittunut toimintakyky eivät poista ihmisestä halua viihtyä, seurustella ja tanssia. Diskoväki jytää sujuvasti kaikilla kielillä, rock on aina rock. Eläköön iätön, ylisukupolvinen uusi aaltopituus vaikkapa Olavi Uusivirran tulkitsemana!

Onnittelen Mikkoa ja Jonia loistavasta oivalluksesta, sen toteuttamisesta ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskusta STEAa rahoituspäätöksestä: tanssiliikunta ja sosiaaliset suhteet lisäävät osallistujien toimintakykyisiä vuosia ja vähentävät yksinäisyyttä.

Eeva-Riitta-Piispanen

Eeva-Riitta Piispanen

Olen viestinnän ammattilainen ja vapaa toimittaja-bloggaaja. Puhun, kirjoitan ja toimin ikäsyrjinnän vähentämiseksi. Yhtenä perustajana Aktivistimummot-liikkeessä toimin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja toivon kipinän ylläpitämiseksi.